Isättömyyden kipu ja näkemyksiä siitä

8.11.2020

Näkökulmaa teille, joilla on kokemusta:

-isättömyydestä,

-isä on ollut vaihtelevasti läsnä,

-isäsuhde on jäänyt tavoittamatta..

-tai se on jäänyt vajaaksi.

-oma isä on voinut olla kykenemätön hoitamaan isän tehtävää

Terapeuttisessa kehyksessä isän ensisijainen tehtävä on viedä lapsi seikkailuun ja tutkimaan asioita. Isä myös johdattaa lapsen ulos perheestä (eväät kotoa irtaantumiseen).

Isä antaa pojalle miehen mallin ja tytölle mahdollisuuden tutustua mieheen aidolla tavalla (esim. positiivinen kokemus isän sylistä).

Äidin ensisijainen tehtävä: antaa lämpöä ja lohtua, huolehtia levosta ja ravinnosta.

Molemmat vanhemmat täydentävät näissä tehtäväalueissaan toisiaan.

Isättömyys voi aiheuttaa orpouden tunnetta, ulkopuolisuuden tunnetta, koska kokemus perheeseen kuuluvana on voinut jäädä vajaaksi. Vaikka olisit ryhmässä, voit kokea, ettet kuulu joukkoon. Muut eivät huomaa tunnettasi sisälläsi. Se on sinulle totta, vaikka muut lämpimästi ottaisivat sinut vastaan. Sitä voi olla vaikea uskoa todeksi... minäkö kuuluisin joukkoon?

Jos kosketuspinta omaan isään on/on ollut kadoksissa, voimme etsiä tässä elämämme hetkessä läsnäolevaa korvaavaa kokemusta isyydestä.

Minä olin veljeni kanssa paljon mummun ja papan luona. Luonnollisesti mummun kanssa enemmän, mutta pappa oli rauhallinen ja läsnä omalla persoonallaan. Pappa huolehti siitä, että leirimakuupussini suulla oli hänen veistämä puinen nimikyltti varmistamassa, ettei sekoitu toisten pusseihin. Se oli turvallista.

Muistan hyvin kun mummulan yläkerran makuuhuoneessa heräsimme ja minulla oli 7-vuotis syntymäpäivä. Ehkä se ei ollut juuri se päivä, mutta lähellä kuitenkin. Pappa hoiti sitä puutetta mitä vaille olin jäänyt... johdattaa lapsen seikkailuun ja tutkimuksiin, perheestä aikanaan kykeneväksi lähtemään maailmaan. Hän antoi minulle merkittävän lahjan, joka vieläkin päivittäin ohjaa ainakin osin elämääni, nimittäin rannekellon! :) Se oli joku mitta, olin jo sen ikäinen, että pappa katsoi minut arvolliseksi omistamaan kellon.

Läsnäolevaa isyyttä olet voinut sinäkin kokea isovanhemmalta, opettajalta, naapurin sedältä, nuorisotyön ohjaajalta jne. Ehkäpä tietämättäsi olet saanut eväitä elämään, mitä niin kovasti kaipasit.

Taivaallinen Isä on meidän kaikkien isä. Hän tarjoaa isyyttä loputtomiin asti, mutta ymmärtää myös sen, että vastaanottokykymme voi olla rajallinen em. syistä. Haavoinemme pystymme ottamaan vastaan vain pienen palan kerrallaan Hänen rakkauttaan. Pala palalta enemmän, ilman vaatimusta. Tätä on hoitava isyys, jota Jumala meille haluaa antaa. Hänen tahdostaan jokainen meistä on syntynyt.

Haavat vaativat saada tulla kuulluiksi, asioiden etuilu vasten omia voimia ei ole kenellekään hyväksi.

Iloitaan tänään olemassaolon rikkaudesta ja niistä läsnäolevista isyyden kokemuksista , joita olemme saaneet elämämme varrella kokea.

Käy tykkäämässä fb sivustani, niin näet aina uusimmat päivitykseni.